Tervehdystä vaan arvon NPS-foorumin kansalle meikäläisenkin puolesta!
Aiempien postausten puolesta en aktiivisimpia jäseniä ole ollut, mutta prokkispuolta selaillessa on tullut iltoja tullut vietettyä fiilistellessä. Osan porukkaa tuli härmälän big meetissä viimevuonna tavattua, mutta josko täälläkin hiukan koittaisi esittäytyä.
Kulkineen tähänastisesta elämästä stooria kehiin siis:Tarina sai alkunsa lumien sulettua keväällä -12, jolloin läpi talven kunniakkaasti
palvellut Sierra alkoi ilmastoimattomuudellaan pienen ihmisen mieltä harmittaa,
kun auringonsäteet tuhannen tulivuoren voimalla nostivat kabiinin lämpötilan lähelle sitä pistettä,
että kaikki mahdolliset elämämuodot kyseisessä tilassa olisivat sekunneissa tuhoutuneet.
Syntyi ajatus kulkineen vaihdosta, joten Nettiauto.com selaukseen ja korvaajaa metsästämään:
Muutamien vuorokausien kuumeisten selailujen jälkeen pudjettiin sopivat ja spekseiltään miellyttävät vaihtoehdot alkoivat olla keskittyneet tähän tiettyyn yksilöön, väriltään parhaaseen; mustaan ja myös valmiiksi hieman laiteltuun Audi A4:seen. Vuosimallina autolla -99, perus sedan, torsen-neliveto, moottori koodilla AFN, ja tämän jatkona 5v manuaalilaatikko. Hyvinä houkuttimina tarjolla oli vakkaria, automaattista ilmastointia, sähköisiä ikkunannostimia, korkeussäädettävää alustaa, juuri uusittua kytkintä, jne.
Jahka riittävä määrä pennosia saatiin raavittua kasaan,lähdettiin BeeFemmaa paikalle katsomaan.
Auto vaikutti lievää tupakankatkua lukuunottamatta siistiltä ja aiempaan kanttilaatikkoon verrattuna
hyvinkin modernilta. Olihan kyseessä toki lähes 10 vuotta tuoreempi laitos, vieläpä alkuperäisenä facelift mallina, joita ei montaa myynnissä ollut. Koeajolla en myöskään osannut suurempia vikoja todeta ja hintakin kun oli neuvoteltavissa, niin ei päätöstä tarvinnut kauaa harkita.
Yhteinen taipaleemme siis alkoi viileähkönä Heinäkuisena iltapäivänä Närpiön Teboililla,
josta lähdimme kahvikuppoisen jälkeen hymy korvissa suuntaamaan kotia kohti. Matka se tuntui mukavalta, näinkin uusi ja tyyris auto alla. Voihan juku, oli tämän eteen toki tullut hommiakin paiskottua. Edes matelelevilta tuntuneet rekkojen ohitukset eivät saaneet riemua vielä laantumaan ja fiilis kotipihaan saavuttaessa oli mitä mahtavin. Heti ekana samaan kuvaan edeltäjänsä kanssa.
Ja tottahan toki ensimmäisenä autoa sisältä & ulkoa puunaamaan, sekä motonetistä pakollisia
pikkukikkareita ja auton hoitotuotteita noutamaan. Taisi tulla joitain xenonlook-&led-polttimoita,
venttiilinhattua, wunderbaumia sun muuta siistiä. Samalla alettiin pohtia myös jatkojalostusta muutoinkin, sekä ujosti sentti/puoltoista alustaa alemmas. Autolla taisi hyvät vahat niskassa aiemman omistajan toimesta, kun niin priimalta maalipinta tuolloin näytti.
Heti toisena piti saada tietenkin Audin rinkulat takaisin keulalle ja perseeseen, joku uuno kun ilmeisesti oli luullut autoa ooppeliksi ja vaihtanut maskin merkittömään, jne. Tuleva lookki kirkkaana mielessä; maskin saavuttua uudet värit niskaan.
Ajallisesti suunnilleen näillä tienoilla tuli myös ne ensimmäiset kilometrit hellesäässä ajettua ja samalla todettua, ettei tuo hieno automaatio-ilmasto kylläkään yhtään ohjaamoa viilennä. Auto siis päätettiin käyttää Kone Kaupilla ilmastointihuollossa, josko olisivat nesteet olleet käyneet vähiin.
No rahat kyllä kelpasivat ja nesteet vaihtuivat, mutta auto se vaan ei vieläkään alkanut jäähtyä. Omat sormet joutui siis jälleen likaamaan: joidenkin kymmenien minuuttien kuluttua kaikki ilmastointilaitteeseen edes mahdollisesti yhteydessä olevat johtoliitokset liittimineen oli tsekattu läpi ja ruiskuteltu korroosion irrotus/ehkäisy-liuottimilla. Pienten nitkuttelujen jälkeen lähti kompura pyörimään - ja sitä kauan odotettua viileää tuuppasi suulakkeista vähintäänkin tarpeeksi.
Seuraavana taisi mankka ja etukajarit vaihtua, Alpinen CDE-9880R + Focalin PS130-erkkasatsi orkkispaikoille piiloon.
Sitten lähti harkintaan vanteet. Piti olla leveemmät kuin edelliset, sekä näyttää fiksuille. Lemmari Bebsut oli pyörineet mielessä jo ennen itse auton ostoa, mutta koska noita nyt ei sattunut mistään kivenkään alta järkevästi löytymään, oli pakko tyytyä siihen mitä tarjolla oli. Kokoa nyt sitten tuli kuitenkin sen 18x9" joka kulmaan, sekä kun nyt kerran joudutaan ostaan ni ostetaan uutena - ovatpahan saletisti suorat. Et38 ja taakke 5mm lättyä.
Jos pelkästään pimeellä ois ollu tarvetta ajella ni omaan silmään ois alkanu näyttään iha ookoolta.
Tuli myös noi etupuskurin verkot vihdoin paikattua/uusittua + kiinnitettyä kunnolla & vahvistettua, lässynlää.
Ulkomuoto, tsek. Kulkupuoli, dafug.. 66Kw TDI Golffi katoaa horisonttiin, ja tässä piti olla vakionakin sen 81Kw, lastutuksesta puhumattakaan?! Ahtomittari alunperin hyrrän toimivuuden tsekkailua varten piti hommata, mutta löytyi niinkin hyvin stemmaava yksilö BSR:än listoilta, että sai luvan jäädä "kiinteäksi". Teline mallia itsemuotoiltu yleismalli.
Noh, tästä selvis etteivät ahdot täsmää pyyntöä. -> Foorumeilta selailin että ahtoputket ja alipaineletkut pitää kattoo, ei ongelmaa. Maffi, mappi & n75 (ahtopaineen säätöventtiili) + kaikki alipaineletkut tuli vaihdettua myös vikaa etsiessä, ei vaikutusta. Myös jumittelevaa vnt-koneistoa ehdotettiin, joten tuumasta toimeen:
Auottu, putsattu, koottu & asennettu ehjänä takaisin. Ei se ryjä vieläkään toimi. Turbo siis väljä,
voihan perkeleen perse. Kallista tulee..
Eipäs nyt masennuta..jos kerta fööni uusitaan, niin eihän sinne nyt toista yhtä paskaa vakiota ainakaan laiteta, eiksje? Ringaling till Finnturbo siis! Niin ja kun tulee happea lisää, niin sille tilaa poistua; putkisto meneepi uusintaan väkisinkin siis myös.
Peukku pois perseestä ja hakemaan materiaalia kaupasta: 2,5" Simons/Martelius komponenttia,
yksi päätevaimennin ja jätetään ne sakkasihdit suosiolla kahvinkeittimiin. - Voilà!
Kuopion ammattilaiset alkoivat oletettavasti olemaan valmiita tilatun hyrrän sorvailussa,
joten kiinasta vielä valoa keulille juuri ennen roadtripille lähtöä. Kaasupurkauslamppua siis.
Tätä kun olisi varaa jokaiseen autoon harrastaa.
Homma valmis, mutta semmoinen pikku mutta. Nyt ahtaa, mutta ahtaa. Kahteen kiloon pomppasi heti, eli ei hyvä, eivätkä osanneet syytä kertoa, ohjelma koneen mukaan ok ja vnt:n mekaniikka kunnossa, mutta ohjaa koko ajan koneen käydessä siivet suppuun. Ohjeistivat puolestaan Findieselille kyläilemään kaupungin toiselle puolelle.
Siellä pienen tutkimisen jälkeen totesi myös saman:
"levyllä oleva lastu sellainen kuin pitää, tarkistetaanpas letkut." Pienen silmäilyn jälkeen ammattitaitoisesti: "tässä pitäisi olla haara tuonne, kokeillaanpas." *tsädääm*-ahdot palasivat ohjelman pyyntöä vastaaviksi, ja ponit palasivat laitumile vetreämpinä kuin koskaan.
Samainen letkukikka todennäköisesti ollut vanhan turbon turmio, elikkäs aiempi omistaja nostanut
ahdot tappiin tukkimalla alipainejärjestelmän huohotuksen. Näppärää. Lieneekö ollut erehdys,
vaiko tahallinen, noh, samapa tuo. Toki hieman kolahti kun en itse sokeana ollut kataloogista tuota
huomanut varmistaa kun niitä letkuja yksitellen kuitenkin vaihtelin. Onneksi nyt sitten vihdoin selvisi
tämäkin paska, pääsee taas keskittymään vianetsintää leppoisampiin aiheisiin.
Pientä puunailua siis omaksi ilokseni taas. Ilmanputsarin koppa vaihtui vihdoin oravasihdistä alkuperäiseen. Samalla tuli imuroitua sisustaa ja vaihdettua raittaria sun muuta. Niin ja lempeä harrastettu myös, kiva kun kulti kehrää.
Ah... Se kauan odotettu ensilumi... Heti pääsi etuvetoveikkaajille naureskelemaan, kun ei koslat suvikummeilla yllättäen tupsahtaneessa lumiharsossa etene. Itse nautin täysin rinnoin ensimmäisistä liukasteluistani nelikolla.
Hieman petollinen laitoshan tuo noilla kesänakeilla kyllä jo oli. Etenee kyllä näppärästi, mutta pysähtyminen se ei niin kovin mukavaa noilla ollut ja lakikin talveksi talvirenkaita vaatii.
Siispä seuraavana arkipäivänä rengasliikkeeseen nastoja noutamaan. Toivomuksena esitin, että semmoiset renkaat joista nastat ei kovassakaan runnutuksessa helpolla irtoa. Suositelluista järkevimmän oloiseksi muodostuivat Nokian Hakka/Nordman 5:set, joissa kehuivat nastojen muotoilun olevan parhaiten pysyvää sorttia, rengasmelun kustannuksella kylläkin. Myös vanteet noille oli tilattava, kun ei kotoa valmiina löytynyt. Samasta putiikista lähtivät jotkut perus 5-puolaset rallivanteet tilaukseen, ja näitä odotellessa sain lainaan vastaavilla mitoilla varustetut peltiset. Ulkomuodon turmeltumisen viimeistelemiseksi päätin vielä ruuvata alustankin offroad-korkeuteen talveksi. Heräteostoksena ~750 lumenin verran lediä tuli pakkiin.
Talvivanteet saapuivat, ja niin saapui kunnollinen talvikin.
Elikkäs reenikelit mitä parhaat, eikä laitokselle kyllä armoa annettu!
Eräänä talvisena ehtoona tuli myös sellainen päähänpisto, että videon voisi tuosta luisuttelusta huvikseen kuvailla.
Tsekkailkaahan ihmeessä tökkäämällä tästä!
Talvi eteni onnellisesti,elämä hymyili.
Mikäli sinulla on taipumusta itsetuhoisiin ajatuksiin nähdessäsi kun autolle tapahtuu ikäviä asioita, hyppää alla olevan kuvan jälkeen näkyvästä harmaasta kentästä suoraan yli seuraavaan tekstiin. : )
Edellisestä huolimatta elämänkulku maapallolla jatkuu normaalisti.
Luisukelit alkoivat pikkuhiljaa heiketä, ja piti muuta aktiviteettia alkaa iltojen viihdykkeeksi keksiä.
Pienen tuumailun jälkeen totesin ajovalojen sumentuneen, ja niiden kaipaavan pientä hinkkausta.
Ja lamput kun kiillottelua varten tuli irroitettua, niin vahingossa samalla kokeiltua myös kalvotusta ja pieniä johtokikkoja.
Toki myös kytkin oltava jemmassa esim. katsastukseen, jne.
Tuli mukavasti aikaa vietettyä gineksissä ja kevät eteni kovaa vauhtia. Meinasi siis iskeä paniikki noiden kesävanteiden kanssa, eihän niitä samanlaisina väliaikais-vannehopeisina alla nyt toista kesää putkeen voinut pyörittää! Kovalla kiireellä vanteita karkeaksi hiomaan ja uutta väriä suunnittelemaan.
Tuli sitten läjä erilaisia vaihtoehtoja koostettua & järjestettyä galluppi
Pitkän pohdiskelun jälkeen tuli sitten päädyttyä sellaiseen lopputulokseen, että väri tulisi olemaan todella tumman harmaa, mahdollisimman rakeisella metallihohdolla: Lopputuloksena Hondan värikartasta Volcano Grey Effect. Sellaista siis pintaan.
Runsaasti lakkaa.
Ja koska vanteet eivät ikävä kyllä olleet vielä ne aidot BBS:ät, niin piti jotakin muuta siistiä vanteen keskimerkeiksi kehittää. Räikeätä yksityiskohtaa oli kuitenkin tultava tasapainottamaan auton muutoin tummaa ilmettä, joten merkkien väri oli käytännössä päätetty: punainen pohja & kultainen logo. Noitakin sitten tuli monta herran ehtoota selailtua ja punniskeltua, eikä mikään valmisvaihtoehdoista ollut lähellekään.
Pyörittelin logoja sitten koneella edestakaisin ja sovittelin mielessäni mikä noista siihen sopisi. Parhaan sitten heitin fotosopilla viilailtuna muistitikulle, ja kiikutin Dilogolle. Teetättämistouhuiksi se siis oli mennyt, ja tuollaista linssiä sieltä sitten takaisin tupsahti. Kuvassa liimailtuna keskiöihin paikoilleen.
Sitten vanteista vielä kehät ehostellen, sekä uudet rst-kehäpultit kiinnittäen.
Ihan jees kombo tuli, vaikka väri vähän odotettua tummemman sävyiseksi muuttuikin.
Näppärimmät varmaan viimeisestä kuvasta huomasivatkin puskurin lähteneen kävelemään.
Ei oikeen stemmannut muuhun kokonaisuuteen valtavine kananverkkoineen, niin laitoin nettivaraosaan uutta kotia etsimään. Puskuri kyytiin ja jotain ihmeen ooeeäm-shittiä vaihdossa noutamaan, oisko joku uus valmistaja ku en oo kuullu, mut kehuivat isotpojat sen olevan muodissa nykyään.
Ja maalarin kautta uusi puskin keulalle, sulautuu muuhun helmalinjaan kummasti näppärämmin
Jaaa sitten nuo amish-lakatut takatuikut saivat vihdoin ulostautumis määräyksen, kun pitkän odottelun jälkeen paketti tuolta bierin & lederhosenien luvatusta maasta suvaitsi lähipostiin ilmaantua noudettavaksi.
Tuon jälkeen onkin lähinnä vaan se vasemman takaoven lista tullut kiinnitettyä + joitakin perus huoltotoimenpiteitä. Tämmöseltä se auto nyt kutakuinkin nykykuosissaan näyttää:
Siinä siis tähänastiset muutokset äänentoistoja lukuun ottamatta suurimmin osin selosteltuna.
Palattakoon noihin pumpun rytmittäjiin joskus tuoreiden & muutenkin parempien kuvien kanssa, mikäli joku noista innostuu kuuntelemaan. Jostakin syystä noiden filmaus jäänyt vähäiselle, niin en viitsi tänne pelkkää kuivaa tekstiä sen enempää suoltaa.
Mitä tässä nyt sitten vielä audin tulevaisuudelle ois suunnitelmissa:- Sitä mankelin metsästystä tarttis vielä jatkaa, jospa ehkä sentin tai puoltoist saisiis vanteen lähemmäs kaarta.
- Sit olis tietty maalipinnan puleeraus, katsotaan nyt jos joku kaveri tulis jelppiin…
- Ja sit hiukan kalvottelua. Takalasit lienevät kaikki sen 35% tällä hetkellä olevan, aikeena etusivut ainakin alkuun sillä 50:sellä ja noitten takasivujen muuntamista samoille prosenteille ollut mietinnässä…
Tuohon viimeiseen kaivattaisiin yleisön mielipidettä, sana vapaa?
Ja kommentoida saapi muutoinkin, koitan kestää!
Pääsivu 
CDLC.CO 
muuten kyllä menee parempaan suuntaan 
215/35/18 on hyvä koko b5 audiin 8.5"-9.5" vanteelle. Itse keväällä mietin ostanko 35 vai 40 profiililla ja onneksi ostin 35, olisi ollut liian korkea profiili.
etu-umpioista ehkäpä kalvot pois ja krominen rinkula takas?
ukaan paremmalla ajalla sitten.