kop-O-nen: Project 86

Hitto jätkät.

Siitä on muuten melko pitkä aika kun olen viimeksi aloitellut tänne uutta projektitopikkia.
Pitkä aika on siitäkin kun olen viimeksi ollut näin innoissani jostain autoprojektista, joten ehkä aika on nyt kypsä myöskin uudelle projektikertomukselle.

Kaikki sai alkunsa kun päädyin hankkimaan itselleni hetken mielijohteesta "Kun nyt halvalla sain"-hengessä vanhan, vähän yli 410.000km tietä nähneen Corollan.  



Myönnettäköön ettei auton ostopäätös nyt kuitenkaan ihan täysin hetkellisestä mielenhäiriöstä johtunut. Olen nimittäin jo useamman vuoden haaveillut hankkivani itselleni jonkun vanhemman klassikon.
Auto oli mulla jokapäiväisessä ajossa muutaman viikon ajan, kunnes se jäi seisomaan talliin Integran siirryttyä toimittamaan käyttiksen virkaa. Ehdin kuitenkin ajelemaan Toyotalla sen verran paljon että väistämätön oli tapahtunut. Tein nimittäin sen pahimman mahdollisen virheen ja rakastuin rautaan.

Alkuperäinen suunnitelma auton varalle oli hankkia jotkut kivat vanteet, madaltaa vähän, ja maalata auto uusiksi listoista alaspäin. Sen jälkeen autolla voisi fiilistellä oman aikansa ensi kesänä ja pistää sen jälkeen vaikkapa tarjolle Nettiautoon pienellä voitolla. Kuten tällaisilla suunnitelmilla on yleensä tapana, karkasi tämäkin pahemman kerran käsistä.

Parin viikon tallissa seisottamisen jälkeen mieli teki jo kovasti käydä auton kimppuun. Aloitinkin hommat purkamalla peräpään ja tutkimalla mahdollisten ruostevaurioiden tilanteen.

Vaikka koria olikin ruostesuojattu ja korjattu vuosien varrella erittäin ahkerasti olivat takimmaiset runkopalkit silti päässeet mätänemään. Niihin käsiksi pääsy ei ollut kunnolla mahdollista ilman vararengaskotelon irroitusta, joten se sai heti kättelyssä lähtöpassit. Korroosion hammas oli tyypilliseen tapaansa iskenyt myös takahiekkapeltiin, joka näytti puskurin irroituksen jälkeen melko lohduttomalta.

Omat peltityötaidot ovat valitettavasti melko olemattomat, mutta onneksi meidän tallilla tiimityö toimii helvetin hyvin. Pasi hyökkäsikin peltitöiden kimppuun ilman sen kummempaa patistelua ja allekirjoittanut pystyi samaan aikaan jatkamaan muiden työvaiheiden parissa.

Tässä vaiheessa alkoi tekemään mieli kuoria korin sisäpuolelta alkuperäiset äänenvaimennusbitumit pois ja tarkistaa samalla piileekö niiden alla lisää mätää.




Vaikka bitumien alta paljastuikin jonkun verran ruostepaikkoja voi koria silti kehua ikään ja nähtyihin kilometreihin nähden melko hyväksi. Korjauksien jälkeen päästiin sisälle vetämään pikkuhiljaa epoksipohjamaalia pintaan tulevien ruosteiden hidastamiseksi.


Tämän jälkeen projekti karkasikin sitten käsistä jo pahemman kerran.
Se miten tämä tapahtui selviää luultavasti jo seuraavan päivityksen muodossa, mutta voin kertoa jo sen verran että yllytyksellä ja hetkellisillä päähänpistoilla on tekemistä asian kanssa..

En oo yllyttäny.


Nyt lähti senverran käsistä, että toivottavasti ei tarvii nettiautoon laittaa het enskesänä.

Hyvä yllytettävä_entinen|jännittäjäkö?_Koponen!

Tämä lähti oikeaoppisesti käsistä ja tulee myös valmistuttuaan lähtemään käsistä.