väizki: SaappiBemari ja muut murheenkryynit

Kunnon haistapaskapedaaliboksi. Mitä helvettiä tuollaisia edes myyvät.

Challenger-70 kirjoitti:

Kunnon haistapaskapedaaliboksi. Mitä helvettiä tuollaisia edes myyvät.

Näinpä.. Nooh enskerralla parempaa

Lisäsin pikku osakoonnin tuonne aloituspostiin jos jotakuta kiinnostaa. Jokunen rivi siihenkin tulee vielä, kun saadaan vehkeet kasaan.

Kaikkea sitä tulee nähtyä. Tämä viettää ekan yönsä ulkona odottelemassa huomista työmatkaa



Hommaa vielä piisaa, mutta edistystäkin on Toivotaan että pysyy kasassa

Jess! Täytyy tulla piipahtaa ja ihmettelee taas joku päivä.

Vetää sanattomaksi. Hienoa työnjälkeä!

Tosiaan 11.6. torstai aamuna piti olla laivaterminaalissa seitsämältä. 0622 ruvettiin vielä 30 kilometrin ajomatkan päässä, tallin pihalla vaihtamaan suuttimen tiivistettä. En sano että meni tiukille, mutta ei se alku kovin hyvältäkään näyttäny. Ehdittiin laivaan ja illalla oltiin Tukholmassa, yöllä Mantorpissa ja siinä se viikonloppu sitten sujuikin ihmetellessä muiden autoja. Muutama hämmäsynyt "det ääär SAAAB!?!??!" huudahduskin kuului omalla kohdalla. Noh maanantaina päästiin kuitenkin vielä takaisin kotiinkin.

Tuolla kertyneellä vajaan 600 kilometrin testiajolla ei ilmennytkään enää yhtään varsinaista ongelmaa. Hiukan paranneltiin sähköjä kenttäkytkentänä lisäämällä trionicille nopeustieto ja näin saatiin tyhjäkäyntikartat oikein päälle auton pysähtyessä. Tuntui toimivan kun kytki suoraan bemarin oman nopeusmittarin anturin perään piuhan, kuten K_olli paikanpäällä kertoi tehneensä. Öljynlauhdutin täytynee vielä lisätä. Alle 120 km/h moottortievauhdissa lämmöt pysyivät kurissa jopa kuumana päivänä, mutta hiukan pidemmässä täyskaasupolkaisussa lähenteli 120 astetta... Niin ja juu taitaa tuo pikkugarretti olla aika tiensä päässä.. Tuntuu lämpimänä tyhjäkäynnillä pössäyttelevän aikamoisia öljysavupilviä :rolleyes: Voi toki johtua muustakin, mutta tuota nyt ensimmäisenä veikkaisin.

Muutama foto vielä suoraan Gatebilin jälkeen auto tyhjennettynä, mutta siivoamatta. Tuota legendaarista fitmenttiä joutuu hiukan hieromaan... Niitä ehtii sitte.







Jatketaan puuhastelua kun duunista päästään. Jos ois leima ennen big meettiä  

On se kommee!

Hyvä että rokkas! Eihän Saabi petä Tosiaan asiallisen näköinen kapine sisältä ja päältä, näin varsinkin paikapäällä nähtynä!

Tosiaan kesä meni sitten Gatebil reisun jälkeen eli aikalailla juhannuksesta syyskuun alkuun merillä. Auto ei silloin luonollisestikkaan päässyt juuri muutamaa tilattua osaa ja kehiteltyjä suunnitelmia enempää etenemään. Kotiutumisen jälkeen taas itselleni tyypillisesti verkkaiseen tahtiin jatkoin näpertelyä auton kimpussa.

Kesäisellä retkellämme naapurimaahamme ajoimme 200-250 kilometriä per suunta. Valtaosa moottoritienopeuksia ja osuihan sinne jokunen hetki Tukholmalaisessa ruuhkaliikenteessäkin. Vesien lämmöt nousivat hitaassa ajossa paikoin hiukan yli sadankin asteen, mutta keittämisiä ei kuitenkaan jouduttu kokemaan. Varatermarikin oli takakontissa, mutta lämmöt pysyivät hanskassa sen verran hyvin, että en nähnyt tarpeelliseksi sitä vaihtaa ja ottaa riskiä tiivistysongelmista kaukana kotoa. Jonakin lomapäivänä kun kävin kotona laivalta, vaihdoin sen kuitenkin oman tallin rauhassa uuteen.

Pitkässä täyskaasuvedätyksessä, mahdollisesti jonnekkin huippunopeuksien tienoille (tässä on temppuperä, huiput 110, eihän ruotsissa kovempaa saa ajaakkaan :jep: ) öljyn lämpö nousi noin 25 asteisessa kesäpäivässä lähentelemään 120 astetta ja aloin harkitsemaan Saabin alkuperäisen öljynjäähdyttimen asennusta. Ilman termostaattia en sitä kuitenkaan haluaisi asentaa, eihän ne kylmätkään öljyt hyvää tee. Saabissa on vakiona termostaatti siinä öljynsuodattimen jalassa jonka korvasin sillä omatekoisella ryöstölaipalla aikoja sitten.



Suodatinjalka on kuitenkin tallella ja ryhdyin ajankulukseni improvisoimaan siitä jotakin kehityskelpoista. Kuvassa siis alkuperäinen pöydällä ja muokattu kiinni lauhduttimessa. Tuolla tavalla saa valmistettua siis suhteellisen kompaktin letkujen päähän tulevan suodatin-termari-lauhdutin yhdistelmän. Vielä kun saan tuon tigin käytön opeteltua, sulattelen siihen parit nipat noiden reikien jatkoksi. Toisesta öljy sisään ja toisesta tarvittaessa jäähdytettynä ulos.



Pieni koneistusharjoitus tätä letkututa varten. Kai tommosen olis kaupastakin saanut, mutta kierteitä on aina kiva sorvailla.



Kotona katsoin saunan lauteilla keväällä pestyä ja siitä asti kuivunutta lattiamattoa ja mieleeni juolahtikin että sen voisi asentaa. Jos E30 matto on hankala asentaa vakiona paikalleen, niin ei tuo ylimääräinen johtokasa keskikonsolissa, hydraulikäsijarru, pedalboksi, kuppipenkkien kiinnikkeet, 6-piste turvavyöt ja pelkääjän jalkoihin väkerrelty alumiininen "jalkateline" ainakaan päässeet asiaa helpottamaan. Mattopuukko kädessä ja kärsivällisyys mielessä se taipui kuitenkin ainakin oikeaan suuntaan. Kummasti vaikuttaa maton asennuskin kabiinin ilmeeseen.



Laivalla kun olin ja Ruotsin satamastamme Uumajasta sattui löytymään Saab 9000 CSE 2.3l turbo huokeaan hintaan oli pakko soitella myyjälle. Eihän se osannut mitään sivistynyttä kieltä puhua, jotenka motivaatiottomat ruotsintunnit pääsivät todelliseen testiin. Hetken solkotuksen jälkeen kuitenkin uskomattomalla tavalla pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että tapaisimme seuraavana aamuna satamassa, hänellä mukanaan auto ja minulla sovittu rahamäärä 3500 kruunua eli noin 380 euroa. Tavarat vaihtoivat omistajiaan vähin sanoin ja ajoin uuden autoni laivaan. Eivätpä siinäkään juuri ne kilometrit tuoneet itseään esille, ihan siisti perus auto. Auto kulki vieläpä Vaasa-Turku välinkin ilman vastustusta. Hyvä ostos.



Kului päivä tallissa ja auto oli lihoina. Myytyjä osia on vaihdelaatikko, etulokarit, etuvalot ja joitakin pikkunippeleitä sieltä täältä. Auto on maksanut itsensä reilusti takaisin ja edelleen halussani on siitä valtaosa ja mikä tärkeintä, moottori apulaitteineen.



Pikkuhiljaa palikat loksahtelivat paikoilleen ja tähän asti ilmenneitä vikoja paikkailtiin. Öljypohja kävi irti jossain vaiheessa mysteerisen vuodon takia ja olihan sieltä yksi sauma ratkennut ja varmasti kaikkea muuta pientä mikä ei enää edes muistu mieleen. Kun "to do" listaan alkoi olla vaikea keksiä uusia kohtia, varattiin katsastus aika ja kahden vuoden kuumotus kohosi huippuunsa. Raikkaana maanantai aamuna starttailin auton kahdeksan aikoihin aamulla ja korjasin vielä pissapojan letkunkin viimehetkellä. Olin asentanut niin pehmeää letkua, että tulipellin läpiviennissä muut johdot saivat puristettua sen kasaan estäen nesteen virtauksen kokonaan. Asia korjaantui vanhalla huolellisesti kovettuneella BMW original letkulla. Suunta kohti katsastusta pelosta täristen. Ehkä myös seisonnan aikana vanteista pudonneet tasapainotus painot lisäsivät tärinää, jännitti kuitenkin. Eihän siellä konttorilla sitten paljoa kehuja kummempaa tarvinnutkaan kuunnella. Hetki pyöriteltiin lappuja kädestä toiseen. Oli kuulemma ilo katsastaa hyvin rakennettua peliä. Se on palkitsevaa palautetta jos jokin. Kun sanoin paljoa kehuja kummempaa, tarkoitan tämän tuoreen lakimuutoksen myötä tullutta pyöränsuuntaustodistuksen tarvetta alustaa muutoskatsastaessa. Siinäpä onkin projektia kun säädät madalletun E30 bemarin camberit ohjearvoihin... :rolleyes: Noh, onneksi on tuohonkin nuo säädöt lisätty projektin aikana. Kun lappu saatiin toimitettua, tuli se leimakin muitta mutkitta. Onneksi auto ei ole silti valmis. Ainakin eteen on hommattava kapeampaa kumia, lisättävä kamberia tai rullattava kaaria.




Tässähän on tuo vanhempi eli trionic5 moottorinohjaus joka ohjaa ahtopainetta magneettiventtiilillä. Tämä trionic5 magneettiventtiili on tyypillisesti helposti hajoava ja kallis ostaa varaosana. Ratkaisuksi on joku Saab harrastaja selvittänyt että miten voi uudemman trionic7 magneettiventiilin saada toimimaan vanhemman ohjauksen kanssa. Tämä uudempi venttiilimalli on toimintavarmempi ja hinnaltaan noin viidesosan vanhemman mallin hinnasta. Tämä operaatio vaatii pieniä softamuutoksia itse ohjaukseen, johtoadapterin ja hiukan kolvailua itse ECUn piirilevyltä.



Ei ollutkaan ihan sitä mitä netti antoi ymmärtää. Neulan osoittama piirin jalka pitää irroittaa ja nostaa ylös padiltään ja piirin viereen oikealle puolelle kolvataan silta kahden juotospisteen välille. Meinasi usko loppua kun paikansin kohteen ja tajusin etteivät sormeni olekkaan niin ketterät.





Homma tuli kuitenkin hoidettua ja purkki asennettua. Hetken toimi hyvin, mutta sitten palasikin takaisin peruspaineille, eikä meno tuntunutkaan enää niin hurjalta. Noh virittelemään läppäriä kiinni ja toimintaan. Päivä siinäkin meni tapellessa, mutta saatiinhan sekin ajantasalle. Vikakoodit lukuun ja hommiin. Kampiakselin asentotunistin varaosa koneesta ja pikkunäpräilyä niin saatiin koodirivi lyhenemään. Enää jäljellä Sond_error ja hast_error. Ensimmäinen ilmeisesti liittyy lambdaan, koska laajakaistalambda on käytössä ja korvannut alkuperäisen. Trionic huomaa ettei siellä ole vastusta lambdan lämmitysvaiheessa ja antaa koodin. Ei pitäisi ymmärtämäni mukaan johtaa vikatilaan. Hast_error sen sijaan saattaakin sen aiheuttaa. Ilmenee kun nopeus moottorinohjauksen laskemana osoittaa maksimiarvonsa. Pitäisi vielä opetella tuo ohjelmointihomma niin, että osaisin muuttaa vaihteiden välitykset ja auton nopeustiedon arvot oikeiksi ja testata että alkaako pelittämään. Nyt trionic näyttää noin tuplana nopeuden verrattuna todelliseen nopeuteen. Tämän päivän testilenkillä saatiin kuitenkin jo ahdot pysymään yli peruspaineiden eli jotain edistystä sain aikaan pienillä johdotus muutoksilla.



Gatebil reisulla havaittiin ongelma tyhjäkäynnillä savutuksen kanssa. Kuumalla koneella hetken tyhjäkäytön jälkeen alkoi pakoputkesta tulla runsaasti öljysavua. Ensimmäinen diagnoosi oli ahdin. Ahtoputken olivat kuivat, jotenka pakopuolelle kurkkimaan. Vika vaikutti suhteellisen ilmeiseltä. Molemmat ovat suoraan ajosta purettuja. Ehjä tilalle ja taas toimii, ainakin vähän paremmin. Eipä sekään ilman dumppia varmaan pitkään kestä.



Äskeiset kaksi ongelmaa johtivat siihen surulliseen tilanteeseen etten tohtinut lähteä tällä tuuloksen season endingiin vaikka se olisikin hienosti toiminut leimapelin neitsytmatkana.

Samalla tein öljyn tulolle kuristimen, kun saabissa ei sellaista vakiona ole, mutta kuitenkin kaikenmaailman nissaneissa sun muissa, joissa samaa ahdinta käytetään, on 1,5mm kuristin öljyn tulossa. Tähän tein varoiksi 2mm reiän. Ei välttämättä hyödytä eikä haittaa, mutta tulipahan tehtyä.



Edellisellä testilenkillä hydraulista käsijarrua testaillessa alkoi yksi teräspunos jarruletkun liitos vuotaa takalinjan haarasta. Auki, putsaus ja takaisin kiinni=pitää taas. Niin ja alkoihan se peräkin tiputtelemaan jotain tippoja äsken alleen, mutta enpä jaksanut enää tutkia vuotokohtaa. Tiedä sitten vaikka ois ollu öljyä vähän runsaasti ja huohottimesta roiskinut.. Hiukan päästiin kuitenkin jo leikkimisen makuun, kun testilenkillä säälimättä polki.

Jepjep, nopeustiedon kanssa on edelleen ongelma ratkaisematta, ei näytä moottorinohjaus aivan oikein, mutta vehkeet rokkaa silti.



Käytiin hiukan Kaanaan radalla leikkimässä lauantaina ja muistui jopa ottaa gopro mukaan, joten sitä pyydettyä videotakin olisi tarjota. Ehkä ei erityisen viihteellistä katsottavaa kun meikäläinen ajaa ensimmäistä kertaa radalla, autolla jolla olen alle 1000 kilometriä saanut ajettua. Ensimmäistä kertaa on auto joka jaksaa mennä luisussa muuallakin kuin jäällä.. Hauskaa siellä ratin takana ainakin oli. Erityisen tyytyväinen olen auton käyttäytymiseen, ohjaus on juuri sellainen kuin osasin toivoa. Voimaa riitti kapeilla renkailla ja pienellä radalla sutimiseen. Saadaan gummit kulumaan niin voidaan vaihtaa paremman kokoisiin.

Hiukan silti opittiinkin. Radalla tahtoo öljynlämpö nousta, joten tuo lauhdutin systeemi täytynee asentaa. Toiseksi, wilwoodin kytkintyösylinteri ei joko ole hyvä, tai sitten se ei kestä olla 3cm päässä pakoputkesta, vaikka alumiiniteippillä ja lämpösuojalla olisikin yritetty lämmönsiirtymistä estää. Täytynee asentaa tuo saabin painelaakeriin integroitu malli sinne kytkinkopan sisälle, niin ei ainakaan se lämpö vaikuta. Hiukan oli nihkeetä nilkuttaa puolitoimivalla kytkimellä tampereelta kotiin.

Valitan gopron huonoa äänenlaatua. Tässä kuitenkin lyhyt videokooste kaikesta matskusta. Laitan myöhemmin sen toisenkin missä spinnaillaan ja poistutaan tahtomatta radalta, ei ehtinyt renderöidä ennen kouluun lähtöä sitä pidempää versiota.

Ja videoon

Mjoo o, ei oo turvakaaria vielä tänäkään talvena asennettu. Eikä paljon muutakaan. On ihan semmonen olo kun olis pitkästä aikaa elänyt, siis muuallakin kuin tallissa. On nähty ihmisiä, reissattu ja jopa käyty koulua.

Ei kuitenkaan hätää, olenhan mä nyt vähän silti autonkin kimpussa tässä talven aikana ollut.

Ensimmäisenä syksyllä piti tehdä vähän hipostellummat camberprikat E36 olka-akseleille/navoille. Kulma jyrsitty oikeaksi ja paksuus tasaan.


Moni varmaan tietää tän tunteen kun vastakierretappi toimii


Seuraavana alkoi stressaamaan keulan arkuus pienille kämmeille. Jos vaikka joku pieni tolppapusu sattuisi keskelle keulaa, vain pari hassua muovia olisi estämässä jäähdyttimien hajoamista. Myös vilkkujen kiinnityksen ollessa pikairroitettavassa puskurissa, niiden johtojen ainainen irroittelu alkoi tympimään. Ratkaisuna puskurin taakse tuleva kiinnikkeiden, törmäysraudan ja vilkkutelineiden yhdistelmä. Keskellä myös tunkkauspiste kun eivät nuo tavalliset tunkit oikein sujahda helman alta. Kuva hiukan nopsaan räspsästy.


Puskuri itsessään pysyy samassa paikassa kuin ennenkin


Holsetti hyllyssä ja motivaatiollisen tekemisen puutetta.. Pakosarjan laipat tilaukseen ja hahmottelemaan.


Mustavalkonen kuva = taidekuva


Enää pari saumaa. Matkin internetistä jotain nissanin aftermarket sarjaa.


Siitä se TIGillä röpöttely sitte lähti ku rupes vaan sulattelemaan


Tuommosta hahmotelmaa, tuo hukkiksen haara on vasta hepattu. Jarruputkille tarvitaan ainaki lisää lämpösuojaa


Siinä samassa alkoikin jo vaihteiston jaksaminen mietityttämään. Mikkolla olikin näppärästi pari ZF laatikkoa siinä vieressä ja joku BeeTeeCeeÄffällä huuteli hoitavansa kytkinkoppasovituksia. Muutama puhelu ja homma oli sovittu, enää tarvittiin vain luovutuskytkinkoppa. Facebookin ja opelklubin foorumin myyntiosiot myivät eioota, kun rikkinäistä ooppelin OHC laatikkoa koitin etsiä, eipä siinä auttanut kun uhrata ehjä varalaatikko. Loppu aski tarjolla jos joku jaksaa noita rempata.


Pikku ajelut ja parinviikon odottelu.




Seuraavaksi miettimään perää. ZF kun on suoralla vitosella ja omegassa se on ylivaihde. Pidin tuosta välityksestä kun siinä nyt oli, eikä haittaisi vaikka olisi vähän pidempikin. Kuvassa nykyisellä rengastuksella kunkin vaihteen vauhti rajarilla eri perillä ja punaisella kierrosluku vitosella satasen vauhdissa.


Lopuksi kerrottakoon kuitenkin että näiden päivitysten osat taitavat sijoittua kesäksi hyllylle. Viimevuodesta on kuitenkin pakoputkea paranneltu ja sen semmoista pikku puhdetta. Lastentauteja oli korjailtavaksi. Öljynlauhdutin asennetaan ennen kun uskaltaa kesäkumeilla lähteä liikenteeseen. Tarkoitus olisi hieroa nyt kauden aikana pikkujuttuja kuntoon ja opetella ajamaan pääpiirteittäin samalla setupilla kuin viimekesänä. Jos vaikka sitä tälle foorumille oleellisempaa ulkonäköäkin hiukan trimmailisi. Lähdetään sitten ensitalvena hakemaan lisää sitä voimaa, jos vihdoin alkaa tuntua siltä, että ratti pysyy kädessä.

Täytekuvia loppuun.






Ei oo auto, mutta teinpähän kynttilänjalkoja joululahjaks :smoke:


Nähdään kevväämmällä, miiteissä olis tarkotus käydä. Allekirjoituksen linkistä lisää kuvia jos kiinnosti

Jahas, se olis miittipäivä. SaaBmw ahdin on vielä irti mutta onneksi muut murheenkryynit osio on päivitetty.

Käyttöauton virkaa mainiosti hoitanut E39 530dA sai väistyä tällä erää mielenkiintoisemman tieltä, kun tarjolle ilmestyi vm 1975 E12 525A. Ei ehkä ihan yhtä näppärä, mukava, taikka edukas päivittäiskulkine. Fiilistä on kuitenki tarjolla senkin edestä! (ainakin omassa päässäni)

Auto ostokunnossa.


Arvatenkin peltiä sai vaihtaa jalkatiloissa aika runsaasti. Reikiä paikattavaksi oli loppuviimein vain kaksi, mutta molemmat sellaisia miehen mentäviä läpiä. Epoksipohjat ja polyuretaanimaalia pintaan. Väri oli mitä mallia mitä käsiin sattui osumaan. Eipähän jää epäselväksi onko maton alla touhuiltu jotain, sitten kun joku joskus seuraavan kerran sinne kurkkii..




Alkuperäiset vieteripenkit oli tarkoitus vielä vaihtaa E34 nahkamalleihin kun vaan taas aikataulu sallii. Onhan niissä orkkiksissakin oma fiiliksensä, mutta heikommalle tulee paha olo siinä pomputuksessa ja vieterit selässä pystyssä eivät miellytä. Onhan nuo kolmenelkun jakkarat turhan modernit, mutta menkööt nyt väliaikaisesti, kun nyt ovat kerran kourassa jo..



Sitten lähestyihin season opening ja pakko saada joku kelvollinen kulkine. Pilattiinpa tämäkin siis kiireenvilkkaa kamalan värisillä vanteilla ja pikku pudotuksella.





Joku lippa eteen ja tuumaa isommat rullat alle ni alkais ehkä omaan silmään istumaan.. Takakaaret joku oli kivasti hitsaillu niin että mankeloidessa totuus paljastui ja niistä tuli aika kamalat. Aika näyttää miten etenee

Ei ainakaan omaan silmään näytä liian moderneilta nuo etupenkit noin rinnakkain. Saa nähdä miltä näyttää itse autossa. Nahkasisustaan päivittäminen on aina hieno asia ja tällaisen vanhemman rouvan kohdalla mielestäni lähes pakollista. Kunnon vanteilla tästä tulee varmasti komea käyttis.

Pitkästä aikaa pinnalle. Eipä tullut kesällä pahemmin kirjoiteltua, kun ei autolle paljoa mitään ajamisen lisäksi tehtykkään.

Alkukesästä E12 meni talliin ja e30 tuli käyttöön. Koko kesän käytännössä syyskuuhun ajoin päivittäiset tarpeeni ja mökkireisut saabmwllä. Kyyti ei ilmeisesti ole ihan kamalan epämiellyttävää.


Alkukesästä väsäsin nopsaan lasikuituisen ilmanohjaimen


Ensimmäinen kohdattu ongelma oli vesivuoto, jonka paikallistaminen ei onnistunut ihan heittämällä. Vesi ruiskui päin toisen letkun banjoliitintä sen takaa, jonka takia luulin että banjo vuotaa ja ihmettelin kun ei tiivisty usitillakaan. Tarkempi tutkimus paljasti vian.


Fittedfesteillä käytiin näytillä ja selvittiin kotiin


Ruosteettomat peltiset kattoluukut kun alkavat olla aika harvassa, otin siitä kuitumuotin. Joskus kun saan aikaiseksi, asennan kevyemmän ja ruosteettoman version paikoilleen.


Kesään mahtui kolme kunnon ratapäivää. Pesämäki, Tykkimäki ja uudestaan Pesämäellä.






Hiukan teki kuminrämmäleet jälkiä kylkeen


Ja tässä oltiin käyty ulkona pyörät linkussa.. Lokari ja helma menivät vähän huonoiksi.


Loppuun videolinkit:
pitkä
Lyhyempi

Ja tässä päivän tilanne

Hyvin jaksaa painaa duunii.
Ens kesää ootellessa

Mitä muutoksii enskesäks?

Noh, se ensikesä meni taas hurahtaen ohi. Josko seuraavaan pääsisi sitten kiinni autoharrastuksessakin.

Onnistuneen kauden jälkeen 2016 loppuvuodesta eksyin tosiaan Marteliukselle ja otin mukaan E30 pääkaaren ja sivukaaret saumattomasta, sääntöjen mukaisesta putkesta. Suoraa ostin sitten hiukan myöhemmin onniselta säästösyistä.

Häkkyrä alkoi hakemaan paikkaansa pikkuhiljaa. Pyrkimys oli tietysti tehdä kerralla tyydyttävä, ettei tarvitse montaa kertaa treenata.




Alkuperäinen kattoverhoilu alkoi olla kamala ja sen pois saaminen turvakaarien asennuksen jälkeen ehjänä tulisi olemaan mahdotonta. Oli siis aika opetella myös verhoiluhommat.


Ensin revin vanhan kankaan pois ja rassasin vaahtomuovin kappaleet pois porakoneen teräsharjalla.


Täytin ylimääräiset kahvojen ja auronkolippojen kolot vaahtomuovilla ja peitin vielä kankaalla, jotta pinnasta tulisi mahdollisimman tasainen.


Seuraavaksi itse verhoilukangas kiinni.


Kaikkien vaahtomuovien ja kankaiden kiinnitykseen käytin tähän tarkoitukseen tehtyä spray kontaktiliimaa. Lopuksi laitoin verhoilun paikalleen suojattuna ja tein turvakaaret loppuun. Kojelauta vaati tietysti puukotusta ja siihen pitää vielä keksiä asianmukaiset peitelevyt sahattuihin aukkoihin. A-pilarin lisätuki näköjään hankaloittaa valmiiksi hankalaa sovitusta.


Jossakin vaiheessa talvea tuli hankittua erinäisiä palikoita.

E36 3.2l m3 etutukivarret, joilla saa etupyöriä hieman edemmäs. E36 navat kun siirtävät etupyöriä taakse päin sen verran että harmittaa .


Jenkkilän turbiinivanteet, jotka tosin taitavat painonsa vuoksi päätyä kuitenkin E12 alle. Ne tuli lasikuulapuhallettua ja maalattua.




Hyllystähän löytyi jo valmiiksi kytkinkoppaswapin kokenut 5 vaihteinen bmw zf laatikko, mutta se jouti lähteä toiseen projektiin ja hankin tilalle vastaavan 6 lovisen. Ei kai siitä mitään hyötyä ole, mutta löytyypähän kepitettävää.  


T7 design kompakti lämppäri. Tälle piti tehdä lasikuidusta peitelevy ilmaletkun paikoilla orkkis
lämppärin tilalle. Itse lämmittimen kylkeen tein vielä letkuille yhteet. Lämmittimessä on puhaltimen esivastukset kolmelle nopeudelle sisäänrakennettuina, kuten myös vaijeritoiminen vesiventtiili. Reiluun kahteensataan rahaan sai mukaan kojelautaan asiallisesti asennettavat käyttökytkimet.


Sitten kun turvakaariprojekti pääsi siihen vaiheeseen että putkia piti lisäillä konehuoneeseenkin asti, alkoi sulakerasia olla tiellä. Sähköt siis lähti veks ja pääsivät puukon alle.


Havainnot alkuperäisen johdotuksen yhteen sulaneista piuhaklimpeistä saivat kylmät väreet selkärankaan. Ihme ettei tämä ole missään kadulla seistessään vielä palanut.


Seuraavaksi siis pohtimaan että miten on parasta toteuttaa sähköjärjestelmän uusiminen, varsin paljon alkuperäisestä poikkeavaan autoon. Kaiken maailman valmis sähkösarjoja on tietysti kaupan, mutta jotenkin ne eivät ole laadullaan vakuuttaneet, joita olen käpelöinyt. Lisäksi haluan pitää sähkökäyttöiset ikkunat, kattoluukun, keskuslukon jne käytössä, vaikka kyseessä puolittain ratalelu onkin. On se samalla myös kesäkäyttis.

Tässä vaiheessa koitti kesä ja totesin että parempi nauttia siitä muissa maisemissa kuin tallissa. Tavaraa tosin tuli aktiivisesti tilailtua, etenkin sähkösarjaa varten. Eri kokoisia ja värisiä johtoja tuli reilu puoli kilometriä, 11 eri väriä. Muut tarpeelliset hilut siihen ohelle. Päätös oli siis tehdä sähkösarja alusta asti itse. Toki alkuperäisiä ohjainbokseja joutuu paikotellen hyödyntämään. Jos ei muuten, niin koska ne on jo hyllyssä ja toimivat. Valtaosa kuvista sähkösarjan alkuvaiheista häipyi syksyllä, kun puhelin hyppäsi veneillessä rintataskusta laidan yli. Uudet keskikonsolin kytkin ja mittaripaneelit, sekä itse mittaristo ovat muotoutumassa, sulake ja reletaulu on aikalailla tehty. Valojen piirit ovat valmiit ja konetilan lisälaitteiden myös. Mielenkiintoisimmat kytkennät ovat oikeastaan enää tekemättä, kuten moottorin johtosarjan loppuun saattaminen.




Kaaret sain pitkällisen vitkastelun jälkeen maalattua loppukesänä 2017. Oikeastaan se oli jotain mitä en halunnut tehdä ja jota välttelin koko kevään. Osaltaan se vaikutti suuresti koko projektin etenemiseen. Huikeaa oli kuitenkin nähdä auto taas pyörillään yli vuoden tauon jälkeen. Kaarien väriksi valitsin tylsästi perus valkoisen. Kiiltävä Temadur on laiskan ratkaisu helposti paikkamaalattavaan sisustaan, joka saattaa kokea vielä muutoksia tai korjauksia.




Ilmansuodatin siirtyi lähemmäs ahdinta ja sai vihdoin oman pienen tiiviin tilansa, konehuoneen muista lämmönlähteistä erillään.


Siinä kaikki mistä on kuvia tällä kertaa. Eiköhän kevään aikana taas saada homma hiukan etenemään. Eihän tämän mittakaavan projektissa voi enää puhua siitä että se ajamaan pääseminen olisi se päämäärä. Kuten tästäkin päivityksestä saattaa huomata, jatkuvasti olen saanut oppia uutta ja se minua ruokkii tässä harrastuksessa. Näistä kauniista sanoista huolimatta tekis kyllä mieli jauhaa lakua katuun enskesänä.

Ainiin ne murheenkryynit.. Nyt on sitten pihassa BMW, SaaBmw ja Saab. Käyttiksen virkaa on nyt siis vajaan vuoden toimittanut 2005 9-5 Aero Wagon. Jos on edullisia ja ylimääräisiä 5x108, 110 tai 112 jakoisia 18-19" vanteita, voi koittaa tarjota ensi kesälle. Vaihdossa voi saada vaikka nämä kuvassa näkyvät 17" 5x110 jakoset

Päivitelläänpä pitkästä aikaa mitä on saatu aikaan.

Talvella-Kesällä 2018 siis tuli väsättyä itse tuo koko auton johtosarja, joka edelleen sisälsi sähkölasit ja -kattoluukun, kaukolukot, yms. tämähenkisessä autossa tarpeelliset härpäkkeet. Itse johdotuksessa nyt ei liene merkittävästi kerrottavaa, paljon se vaati toki pohtimista, joka hoitui kätevästi merellä töissä ollessa ja suunnitellessa loman aktiviteetteja.  Lomilla riitti sitten sitä kaapelinvetoa ja liitoksien tekoa. Akku pysyi takakontissa, josta syöttö päätaululle hanskalokeroon pääkytkimen kautta. Lisäksi pääkytkimen ohittava akulle sulakkeella kytketty ja diodilla muista laitteista eristetty muistisähkö radiolle ja ECU:lle, jotta pääkytkintä voi käyttää oikeasti, eikä tarvitse aina hakea radiokanavia ja moottorinohjauksen adaptoitumista uudelleen.

Kojetaulu meni aikalailla uusiksi sekä uuden lämmittimen käyttökytkimien, että uusien mittareiden ilmaantumisen takia. Ainoastaan alkuperäinen nopeusmittari piti saada säilymään, jotta auton alkuperäiset kilometrit pysyisivät muistissa. Lisäksi nopeusmittari osaa syöttää toimivaa signaalia moottorinohjaukselle, toisin kuin esim aftermarket GPS mitttarit (oma arvaus, en jaksanut selvittää). E30 nopeusmittari ei suoranaisesti ole mikään kovin kätevästi kiinnitettävä, kuten se aftermarket mittari voisi olla. Piti vähän käyttää luovuutta, jotta siitä saatiin tehtyä alumiinilevystä tehtyyn mittaristoon siististi kiinnitettävä.







Aikanaan sitten palat taas loksahtelivat lähelle paikkojaan. Lattiamatto ja jotain muuta pientä saattoi jäädä pois, sillä hirveä hinku oli taas päästä ajamaan. Välivuoden jälkeen nosti kummasti mielialaa kun hurautti kylille. Auton luonne ja fiilis muuttui kieltämättä täysin niiden kauan haaveiltujen turvakaarien myötä. Sopivan hankalaa kiivetä kyytiin oviputkien välistä. Tuulilasiputket osuivat täydellisesti pilareiden kanssa linjaan, eivätkä rajoita näkyvyyttä. Vaikka sisustassa oli vielä paljon trimmaamista, alkoi ajamisessa olla sitä kilpa-autoilun tuntua. Yksi ratapäiväkin tuohon syksyyn vielä mahtui.



Sain ensin kohdata sanatonta paheksuntaa tunkiessani riviin Saabimiitissä, mutta asian luonteen paljastuttua juttu luisti erittäinkin mukavasti.



Hetken ajeltuani oli aika mennä taas pukeille. Talveksi oli vielä hommia suunnitteilla.

Hyllyyn ilmaantui Saabin kaaveliin hitsailtu 6 vaihteinen ZF. Aiheeseen liittyvät tarvikkeet tulivat samalta veijarilta Lensu powershopista.





Vauhtipyöriähän tässä oli jo varastossa pari, joten teki mieli keventää toista. Eräältä saabifoorumilta löytyi amerikkalaisen virityspajan mittapiirustus heidän myymästään kevennetystä alkuperäisvauhtipyörästä. Samassa topikissa keskusteltiin vauhtipyörien materiaalista. Sehän nyt ei ole mitään erikoisterästä, mutta ilmeisesti ei ihan patarautaakaan ja ihmisillä oli tästä ratkaisusta hyviä, toimivia kokemuksia, onnistumisesta vakuuttuneena sitten vain tuumasta toimeen.



Samalla kytkinpinnan siloittelu ja upotus oikean esijännityksen saamiseksi uudella, saabin levyä paksummalla ACT kytkinlevyllä.



Kytkimen oikean esijännitymatkan määritys se olikin sitten mielenkiintoinen projekti. Käsivarastossa oli valmiiksi kaksi Saabin isoa 240mm Sachs asetelmaa, joista ainakaan toinen ei osoittanut merkkejä luistamisesta vanhalla alkuperäislevyllä, joten intoa uuden hankkimiseen ei tässä vaiheessa ollut. Etenkin kun tähän vauhtipyörään bolt on vaihtoehto on SRE 785, jonka hinta on lähempänä puolta tonnia ja ehkä turha ostos.

Kuitenkin kiinnosti tietää käytettyjen asetelmien jäljellä oleva puristusvoima ja sen huippukohta sen oikean esijännityksen löytämiseksi. Hetken pähkäilyn tuloksena sorvissa syntyi pieni hydraulisylinteri/tunkki, jonka sylinterinhalkaisija on tarkasti tiedossa. Sylinteriin kytketyn painemittarin avulla voidaan paineesta laskea sylinteriä puristava voima. Tässä tapauksessa mitoitus valittiin niin, että 100bar vastaa tuhatta kiloa. Asetelma ja tunkki prässiin sopivasti tuettuna ja keskitettynä mahdollisiman tarkkaan, saatavilla olevat mittakellot vastakkaisille puolille varmistamaan tasaista painumista ja pumppaamaan.



Tein molemmille asetelmille kolme toistoa, joiden välissä keskitin koko järjestelyn uudelleen. Jokaisessa mittauksessa kirjasin ylös painuman ja paineen vähintään neljännesmillin välein. Mittauskerroilla sain todettua toistojen vastaavan hyvin toisiaan ja datan olevan näin jotakuinkin luotettavaa. Arvot exceliin ja mittauksien keskiarvot tuottivat kullekkin asetelmalle asiallisen kuvaajan. Vaaka-akselilla on painuma /"esijännitys" ja pysyakselilla puristusvoima kymmeninä kiloina. Esim arvo 60 tarkoittaa 600kg. Mittauksen perusteella päädyin tekemään vauhtipyörään noin 0,7mm upotuksen kytkinlevylle, joka aiheutti noin 3,35mm esijännityksen, jättäen levylle hieman kulumisvaraa.



Lisäksi kytkinasetelma on arvatenkin eri etäisyydellä työsylinteristä, kuin BMWssä tai BMWn kaavelilla, joten kytkinhaarukan ja työsylinterin Nylon nappulat piti veivata omilla mitoilla. Mukavia pikku säätöjä nämä.



Kardaania varten sain hankittua edullisesti E46 330 kardaanin, josta löytyi sopiva etupätkä/laippa. Jos joku tarvitsee takapätkän, täältä saa edullisesti.



En tiedä kuuluko se näin tehdä, mutta ei lopputulos ainakaan täristänyt.



Toki uudet kannakkeet oli pakko tehdä, asentaa alumiininen päheä shifteri ja vaihtaa pakoputkesta metri laatikon kohdalta. Kohtuullisesti koko kokoonpanon sain kuitenkin istutettua sopivan ylös kardaanitunneliin.



Sopiva vannesetti osui silmiin jossakin netin markkinapalstalla kohtuulliseen hintaan. Prime 233 vuodelta 1992.



Kanssaeläjäkin oli tyytyväinen, kun olin välillä kotonakin. Vein nämä nimittäin kerrostaloasuntomme olohuoneeseen, jossa niitä oli mukava kiillottaa.



Ongelma oli käsillä, sillä kussakin vanteessa oli ylimääräinen pultinreikä. Asia korjaantui ykkösarjan navoilla ja illan-parin asennuksilla. Poislukien vanhojen napojen irroituksessa levinneiden takapyöränlaakereiden vaihtamiseen kulunut aika. Jäin miettimään BTCF foorumillakin kerrottuja kauhutarinoita kyseisten napojen epäsopivuudesta, mutta itse en ainakaan kokenut merkittäviä vastoinkäymisiä. Käsijarrulla on tilaa hieman alkuperäistä niukemmin, mutta asia hoitui sopivan mittaisilla pinnapulteilla. Vetarit ovat booreillaan kuten kuuluukin. Oikeastaan ainoa ratkaisematon asia on napamutterin lukitus.

Auto alkoi olla teknisesti jälleen kasassa. Redline Waterwetter+akkuvesi jäähdytysnesteenä meni testiin. Voi sitä ilon ja onnen päivää, kun systeemiä ilmatessa havaitsee Griffin alumiinijäähdyttimen tulleen tiensä päähän 7000 km ajolla. Kiukulla otin mitat konehuoneesta ylös ja lähdin töihin kuukaudeksi.



Töissä oli sitten tosiaan aikaa taas pohdiskella auringonnousuun ajellessa.



Griffin valmistajana ei enää vakuuttanut, joten päädyin tutkimaan Mishimoton valikoimaa. Siinäkin piti hiukan suorittaa vertailua eri mallien välillä. Mikä olisi isoin jäähdytin, joka ei ole ylimääräisen korkea ja mahtuu juuri runkoaisojen väliin? Lopputuloksena päädyin ostamaan vm94 integraan tarkoitetun mallin, joka vertailussa osoittautui isoimmaksi kennoksi, joka sinne helpolla istuu. Alavesiletkun lähtö olisi toki voinut olla vasemmalla oikean sijasta.



Seuraavalle lomalle saapuessa olikin sitten asennettavaa.



Laatu oli pieni pettymys. En olettaisi uudessa, pakasta vedetyssä tuon maineen omaavan valmistajan tuotteessa olevan ripoja lytyssä.



Letkulähdöt olivat hieman eri kokoa kuin saabissa joten pääsin taas toteuttamaan itseäni aiemminkin tässä projektissa tutuksi tulleen painosorvauksen parissa. Ohutseinäisestä alumiiniputkesta syntyi toisesta päästään supistettu alavesiputki, joka tuli letkumutkilla päistään kiinni.



Aiemmin pieniä lämpöongelmiakin on esiintynyt. Noh, siellä ei ole ollut mitään ilmanohjuria flektille jäähdyttimen takapuolella. Nyt sellainen syntyi 2mm alumiinista. Pienen tilan vuoksi jäähdyttimen ja moottorin välillä alumiini"laatikon" korkeudeksi jäi vain 15mm, joten vanha yksinäinen flekti ei silti veäisi kovin laajalta alalta ilmaa jäähdyttimen läpi. Sain mielestäni mainiolla peittoprosentilla sovitettua levyyn kaksi kappaletta 12" Spal puhaltimia, noin 2000m^3/h/kpl ilmavirralla. Ilmavirta siis nelinkertaistui aikaisempaan Biltemaflektiin verrattuna ja se kohdistuu valtaosalle jäähdyttimen pinta-alasta. Todellisuudessa epäilen, että nelinkertaistuminen ei riitä. Jotenkin Spalin Data-sheeteissään ilmoittamat ilmavirtaukset eri vastapaineilla flektin virrankulutuksineen tuntuvat vakuuttavammilta mittaustuloksilta kuin Biltematuotteiden mahdollisesti hieman pyöristellyt ilmoituksenomaiset luvut ilmavirrasta. Toki hintakin on ihan eri luokkaa. Tein näistäkin eri ratkaisuista vertailuexcelin, mutta alkaa tulla liikaa taulukoita yhdelle kerralle.



Lisäksi tiivistin jäähdyttimen etupuolen konehuoneesta tiivistenauhoilla ja kuvassa näkyvällä mustalla viimeistelemättömällä pellillä, jonka paikalta ennen kuuma ilma pääsi konehuoneen ylöosasta kiertämään suoraan jäähdyttimen etupuolelle. Asentaja alkaa olla tyytyväinen tuotteeseen.



Jonakin heikkona hetkenä talven aikana tilasin Puolasta Pesch motorsportin valmistamaa lasikuitua. Se piti asentamani täksi kesäksi, mutta pienien ja isompien sopivuusongelmien takia taidan lykätä ne kuituhommat ensitalvelle.



Lisäksi tehtävälistalla on ainakin:
-Pidempi perä, jotta kuuden vaihteen veivaamisesta on jotain hyötyäkin.
-Mittaripaneeleiden viimeistely
-Sisustan muuta viimeistelyä
-Kuitupellin ja kattoluukun asennus, joka on ollut jo toista vuotta varastossa.
yms.

Paljon pientä parantelua jäi vielä tästäkin postauksesta kertomatta, mutta tässä ne suurimmat taisi olla. On se silti pahasti kesken edelleen.

Kausi on alkanut, on aika fiilistellä.









Turku Night Cruisessa eksyin jopa ulkopuoliseen kameraan. TeeKooMedia :jep:



Hyvät kesät!

Käsittämättömän hyvää tekemistä ja kertoilua. Onneksi näitä tekniikka detoiltuja projektejakin löytyy. Antaa haastetta taas omalle tekemiselle kun näkee kuinka muut vastoinkäymisistä huolimatta painaa esimerkillistä duunia. Tuplapeukku.

Juu, ei se oo ku tekee vaan ni siitähän näitä syntyy


Jakso jauhaa vieläki..

Ai vitsi että on asenne kohillaan Alkaa olemaan jo sellainen näky, että olisi vakio sakkaa kilpa radallakin. Tykkään !

Se toimii edelleen. Vahasinkin kesäkäyttiksen ensimmäistä kertaa, jotta olisi edes hiukan säädyllisen näköisenä edustamassa noita edellisen vuosituhannen laitteita Fitted Festeillä.















Yksi ratapäivä olisi vielä tälle vuodelle, jos sen jälkeen sitten vaihtaisi tuottoisamman ahtimen..